Nyt soi: tuntematon äidin lempibiisi

Katsoin tänään Monsteritalo -elokuvan. Perin huvittava ja paikoin jopa hauska. :D Se oli sellainen aika outo. Siinä oli talo joka söi lasten leluja ja ukkeli joka asui siinä talossa ja sillä oli joskus ollut sellainen sirkuksen lihava nainen vaimona. o_o Mut se oli ihan hyvä, jos pitää valita Madagascarista ja Monsteritalosta, niin ottaisin Monsteritalon. :3 VIHAAN MADAGASCARIA.

Mitä tarkoittaa maailmankansalainen
mitä yksinäinen.
Päämme sisällä soi musiikki
yksinäisten maailmankansalaisten.

Angst. Huomasitteko, että koulu ja koeviikot on perseestä? Tällä viikolla mulla on ollut jo ruotsinkoe(joka meni perseenreikään) ja tulee olemaan vielä matikasta, kemiasta ja historiasta. Mutta saanpahan kuitenkin lepuuttaa rääkättyjä aivosolujani Pariisissa kokonaisen viikon.

Haluan taas valittaa inspiraatiokeskittymisjaksamishäiriöstäni. En tajua mikä mulla on kun en jaksa koskaan mitään tehdä. Tänäänkin kuvistunnilla tuli pahaa jälkeä kun hermostuin kahdelle yritykselleni tehdä sarjakuvazoomausharjoitusta. Ensimmäiseen vaan sotkin niin kovaa painaen etten edes yrittänyt kumittaa. Toiseen tuli kirjoitettua kaikkea paskaa. Tein sen silti valmiiksi mutta pirtsakka sijaisemme ei hyväksynyt sitä. "Jaa. Täähän on ihan nokkela. Mutta mua häiritsee tässä..." *tauko* "noi tekstit". xD Sitten vähän istuskelin ja valitin ja nauroin ja kuulostin siltä että itken ja valitin taas ja menin tekemään kolmatta yritystä. Se oli ihan siisti vaikkakin tyhmä. Oli appelsiini ja alaston nainen joka kaataa appelsiinimehua päähänsä. o__________o Enkä saanut sitä valmiiksi joten sitä ei koskaan tiedä tuleeko se valmiiksi ilman ylimääräistä tuhrua. Tähän mennessä kahdeksannella luokalla ainoa ilman raivosöhryjä tehty työ oli postikortin kokoinen perspektiivitussaus. Taisin osata jutun tarpeeksi hyvin etten hermostunut. Osaan siksi kun pipersin edellistä perspektiiviäni kolme kuukautta a3 paperille. Kokonainen kaupungin ilmakuva ja satoja pikkuisia ikkunoita perkele. :> Asetelmasta tuli suht hieno, vaikkakin kovin "synkkä" ja "hyökkäävä" kuten Annina sanoi. Tai jotain sinne päin. Siinäkin piti olla valkoinen tausta mutta lopulta se olikin mustasiniliilakeltaoranssipunainen ja muistutti maalitehtaan räjähdystä. ANGST. Ja kaikesta muusta suhertelustani kyseisessä työssä en edes viitsi kertoa. Mutta pointti tässä on nyt se, etten osaa enää keskittyä. Luin ruotsinkokeeseenkin sunnuntaina kyyneleet silmissä ja potin lipastot nurin ja varpaat lyttyyn vessan oveen. >___________< Keskittymishäiriöinen ADHD on syntynyt. ._.